Tässä eräs kirje Elman suuresta kenttäpostikokoelmasta:
27.11.1942 Karjala
Rakkahin Elma!!!
Nyt riennän vastaamaan siihen tervetulleeseen kirjeeseen minkä sain vastaan ottaa täällä korven keskellä ja saan lausua mitä parhaimmat kiitokseni. Minun rauhaani ei kuulu entistä enempää aika vain matelee pientä hiljaa eteenpäin kohten synkkää tulevaisuutta. Nyt tämäkin kuukausi on aivan lopulla ja pian alkaa Joulukuu ja siinähän se joutuu ensi vuosikin mitä tuonnee se tullessaan. Joko mahtanee tulla se vuosi että tuo rauhan tullessaan meille korven tallaajille. Olisi kai se hauska että näkisi sen päivän jotta saisi vetää rässätyt sivili housut jalkaan ja astella rauhan polkuja vapaasti. Mutta ei osaa sitäkään toivoa kun maailma on niin kovasti sotajalalla ja sota vain laajenee päivä päivältä. Mutta tulee se rauhakin kun vain jaksaa otottaa ja sittenhän meille koittaa onnen aika kun minäkin pääsen vapaaksi ja saan tulla oman pienen rakkaan Elmani luokse……
Eikö olekkin hauskaa kun minä palaan vanhana taistelijana täältä sotasta ja sinä olet vastaan ottamassa minua asemalta kun aseman kello lyö puoli kakstoista. Saan painaa hyvän päivän suukon huulillesi rakkaani…. Sitten matkustamme sinun kotiisi missä meitä otottaa pieni juhla hetki mikä on erikoista meitän elämässä ja se varmasti pysyy kauan muistojen joukossa sitä ei voi unhoittaa koskaan, se loistaa elämän iltaan saakka….. Olen kovasti kaivannut ja otottanut sitä hetkeä koska saan kanssasi lähteä tuonne ilta kuutamon valaisemaan luontoon ja revon tulet taivaalla loimuten leikkiä lyö mutta nämä on vain haavetta eikä totellista elämää.
Ehkä lienee parhainta lopettaa kun vartio vuoronikin joutuu. Monin rakkain terveisin aina sinua kaipaava A.